Toisen maailmansodan aikana olympialaisia ei pidetty. Ensimmäiset kesäkilpailut järjestettiin vuonna 1948 Lontoossa, joista tuli merkki täysimittaisen rauhanomaisen elämän alkamisesta, myös urheilualalla.
Lontoo valittiin pelien pääkaupungiksi huolimatta Ison-Britannian vaikeasta taloudellisesta tilanteesta tällä kaudella. Maa säilytti silti sodan aikana käyttöön otetun korttijärjestelmän ruuan puutteen vuoksi. Se oli jo toinen Lontoossa pidettävä olympialainen, ensimmäinen järjestettiin jo vuonna 1908 eikä eroa laajuudeltaan.
Kilpailuihin osallistui yhteensä 59 maan urheilijoita. Saksa ja Japani suljettiin peleistä hyökkääjänä toisen maailmansodan aikana. Neuvostoliitto harkitsi mahdollisuutta lähettää joukkueensa kilpailuun, mutta poliittisten erojen takia sitä ei voitu tehdä. Lisäksi useat maat valtuuttivat urheilijansa peleihin ensimmäistä kertaa. Heidän joukossa olivat Burma, Venezuela, Libanon ja monet muut maat.
Epävirallisissa joukkueiden sijoituksissa ensimmäinen sija meni Yhdysvaltojen joukkueelle. Suurimmat menestykset saavutettiin amerikkalaisilla juoksijoilla ja uimareilla, sekä naisilla että miehillä. Ruotsi ja Ranska sijoittuivat toiselle ja kolmannelle sijalle johtajaltaan voimakkaasti. Iso-Britannia oli vain 12. sija mitalien sijoituksissa maittain. Joukkue sai vain kolme kultapalkintoa: kaksi soutu ja yksi purjehdus.
Suomalaisesta joukkueesta on tullut kiistaton voimistelun johtaja. Hän voitti 6 kulta-, 2 hopea- ja 2 pronssimitalia. Miesten kilpailut hevoskärryllä tunnustettiin ainutlaatuisiksi. Kolme suomalaista urheilijaa sai kultamitalia, vaikka alun perin sen piti antaa yksi palkinto.
Nyrkkeilyssä 2 Argentiinan urheilijaa voitti heti. Etelä-Afrikan ja Unkarin joukkueet voivat ylpeillä saman verran palkintoja. Amerikkalaiset, monien muiden urheilulajien johtajat, onnistuivat saamaan vain yhden hopeamitalin.
Mielenkiintoinen tosiasia oli, että Englannin jalkapallojoukkue ei pystynyt ilmoittamaan mitalistien lukumäärää. Kulta meni Ruotsiin, hopea Jugoslaviaan ja pronssi Tanskaan.
