Toukokuussa 1931 Barcelonassa pidetyssä KOK-istunnossa päätettiin, että vuoden 1936 kesäolympialaiset järjestetään Berliinissä ja talvi kahdessa muussa Saksan kaupungissa - Garmischissa ja Partenkirchenissä. Nämä kaupungit voittivat taistelun Saksan kaupunkeja Schreiberhausia ja Braunlagia sekä St. Moritzia (Sveitsi) vastaan. Peliin osallistui yhteensä 646 urheilijaa, joista 80 oli naisia, 28 maasta. Palkintoja jaettiin 17 sarjaa. Ensimmäistä kertaa Australian, Kreikan, Espanjan, Bulgarian urheilijat ja Liechtensteinin urheilijat osallistuivat olympialaisiin.
Myrskyinen protestiaalto puhkesi maiden ja urheilijoiden välillä, jotka eivät halunneet tulla maahan, jossa oli fasistinen hallinto, mutta KOK ei reagoinut tähän. Siitä huolimatta olympialaisten järjestävä komitea ponnisteli voimakkaasti varmistaakseen, että enemmän maita ja urheilijoita osallistui olympialaisiin. Joten vastauksena Yhdysvaltain kansallisen olympiakomitean lausuntoon, jonka mukaan heillä ei ollut tarpeeksi varoja joukkueen lähettämiseen Saksaan, saatiin nimettömät lahjoitukset (50 000 dollaria).
Saksan johto yritti edistää hallintoaan, juutalaisten vihaaan. Meidän on kuitenkin osoitettava kunnioitusta KOK: lle ja erityisesti sen puheenjohtajalle Henri de Bayeux-Latourille. Keskusteluissa valtakunnan liittokansleri Adolf Hitlerin kanssa hän sanoi, että tabletit ja kilvet, joissa on kirjoitus, kuten "Juutalaiset eivät ole tervetulleita tänne" tai "Koiria ja juutalaisia ei sallita", olisi poistettava kaupunkikatuilta ja wc-ovista, koska ne ovat olympialaisten perinteiden vastaisia. Sitten Hitler kysyi: "Herra presidentti, kun kutsutte vierailulle, et opeta omistajille, kuinka katsoa talon taakse?" Latour kuitenkin löysi mitä vastata: "Anteeksi, liittokansleri, mutta kun stadionilla ripustetaan viiden renkaan lippu - tämä ei ole Saksa. Tämä on Olympia, ja olemme siinä." Sen jälkeen levyt poistettiin. On syytä huomata, että yksi juutalainen urheilija, Rudy Bal, oli Saksan joukkueen jäsen.
Toisen maailmansodan fasistinen hallinto Garmisch-Partenkirchenissä puhuneiden urheilijoiden kanssa onnistui raa'asti. Yksi surullisimmista esimerkeistä on norjalaisen Birger Ruudin - kahden kerran olympiavoittaja - hyppy hyppyssä.
Hiihtokilpailut sisällytettiin ensimmäistä kertaa olympiaohjelmaan. Mukana olivat sekä miehet että naiset. Saksalaisista tuli mestareita - Kristel Kranz ja Franz Pfnur.
KOK kielsi hiihdonopettajien osallistumisen kilpailuihin, ja he olivat muuten ammattilaisia. Itävallan ja Sveitsin hiihtäjät boikotoivat pelejä. Vain muutama itävaltalainen tuli alkuun ja silloinkin Saksan lipun alla.
Myös ensimmäistä kertaa olympialaisissa oli miesten 4 x 10 km: n hiihtorele. Suomalaisista tuli siitä mestareita. Norjalaisesta luistelijasta Ivar Ballangrudista tuli olympialaisten sankari, joka voitti kultaa 500, 5000 ja 10000 metrin etäisyyksillä ja kultaa 1500 metrin etäisyydellä. Täällä ilmiömäinen norjalainen luistelunlaskija Sonia Heni voitti kolmannen (ja muuten viimeisen) kultamitalin olympialaisissa.
Jääkiekossa kanadalaiset hävisivät yllättäen Yhdistyneen kuningaskunnan finaalissa, joka koostui kuitenkin Kanadan alkuperäiskansasta.
Mielenosoitusurheilulajeja olivat armeijan partiokisat ja jäävarastot (Baijerin peli jäällä). Suurin ero "jäävuodon" ja curlingin välillä on se, että harjalla olevien kivien nopeus ei muutu.
Pohjaviiva: norjalaiset luottavat voittoon joukkuetapahtumassa (7 kultaa 5 hopeaa ja 3 pronssia). Toinen - saksalaiset, hiihtäjien menestyksen vuoksi (3-3-0), kolmas - ruotsalaiset (2-2-3).
