Olympiaurheilussa freestyle on yksi nuorimmista. Hän osallistui talviolympialaisten viralliseen ohjelmaan vuonna 1992 Albertvillessä, ja neljä vuotta ennen sitä mielenosoitukset järjestettiin Calgaryssa. Freestyle sisältää kolme osa-aluetta - mogulit, akrobaattiset hyppyjä ja hiihtobaletin. Toistaiseksi vain kaksi lajia on osallistunut olympiaohjelmaan, olympialaisissa järjestettäviä balettikilpailuja ei järjestetä.
Englanniksi käännettynä sana "freestyle" tarkoittaa "vapaa tyyli". Tämä on vapaa hiihtotyyli. Tätä lajia hoitaa Kansainvälinen hiihtoliitto.
Urheilijat alkoivat suorittaa erilaisia akrobaattisia hiihtonumeroita jo kauan sitten. Ensimmäinen sikakivi kirjattiin takaisin viime vuosisadan 20-luvulla. Klassisten suksien fanit eivät kuitenkaan halunneet tunnistaa freestylea itsenäisenä urheilulajeena pitkään. He eivät ottaneet häntä vakavasti ja pitivät heitä eräänlaisena näyttelynä. Urheilijat houkuttelivat turisteja onnistuneesti vuoristoalueisiin.
Ensimmäiset uuden lajin viralliset kilpailut järjestettiin vuonna 1971. Tällä hetkellä parhaat akrobatia- ja mogulimestarit ovat saavuttaneet erinomaisen tekniikan. Kilpailusäännöt kehitettiin ja hyväksyttiin seitsemän vuoden kuluttua ensimmäisestä kilpailusta. Valkoisissa olympialaisissa pelataan neljä palkintokokonaisuutta. Kilpailut mogulissa ja akrobaattisissa hyppyissä järjestetään miesten ja naisten keskuudessa.
Ensimmäinen olympialaisten vapaataistelutapa oli Mogulit. Tällä näkymällä on paljon yhteistä perinteisten hiihtonäkymien kanssa, mutta kilpailut järjestetään erityisillä mäkisillä raiteilla. "Ennen olympialaista" näitä reittejä tapahtui spontaanisti. Kukkulat näkyivät hiihtäjien toistuvista käännöksistä samassa paikassa. Mogulin nykyaikaisen radan pituus on 250m ja se on jyrkempi kuin pujotus. Lisäksi urheilijan on suoritettava 2 akrobaattista hyppyä. Siirtymä ei sisällä etäisyyden nopeutta, vaan myös käännösten ja hyppyjen suorittamistekniikkaa.
Seuraavissa olympialaisissa, Lillihammerissa, oli jo kahdenlaisia freestyle-tyyppejä. Akrobaattiset hyppyt liittyivät moguliin. Urheilijat hyppäsivät kolmesta eripituisesta rinteestä. Suurimman korkeus on 3, 5 m, keskimmäisen 3, 2 m ja pienen 2, 1 m. Naganossa vuonna 1994 pidetyissä kisoissa oli jo seitsemän ponnahduslautaa, ja urheilijat saivat valita ne mieleisekseen. Kaikissa akrobaattisissa hyppykilpailuissa kahden hyppyn tulokset lasketaan. Tuomaristo kerää pisteitä erotustekniikasta, itse hyppylaadusta ja akrobaattisesta elementistä. Hypyn vaikeuskerroin otetaan myös huomioon. Akrobaattisille hyppyille tarkoitettujen hyppyjen rakentamisen aikana asetetaan melko tiukat turvallisuusvaatimukset. Alue, jolla urheilijat laskeutuvat, on peitettävä löysällä pehmeällä lumella.
