Olympialiike kehittyy jatkuvasti, mutta valitettavasti positiivisen lisäksi sen kehityksessä on kielteisiä suuntauksia. KOK kiinnittää kuitenkin paljon huomiota pelien ongelmiin ja yrittää mahdollisuuksien mukaan ratkaista ne.
Nykyaikaisen olympialiikkeen tärkeimmistä suuntauksista on monia myönteisiä. Erityisesti tämä liittyy nuoriso-olympialaisten järjestämiseen. Ensimmäiset kesäpelit aloitettiin vasta vuonna 2010, ja talvipelissä - vuodesta 2012. Nuoriso-olympialaisten edeltäjät olivat maailmankilpailuja, joihin osallistui nuorta urheilijoita, joiden ikä oli 14-18 vuotta. Tällaisten tapahtumien järjestämisen tarkoituksena oli halu ottaa nuoret mukaan viralliseen olympialiikkeeseen, auttaa junioreja toteuttamaan kykynsä ja löytää myös vahvoja urheilijoita, jotka ovat kelvollisia edustamaan maitaan seuraavissa peleissä.
Toinen positiivinen suuntaus oli naisten asteittainen osallistuminen olympialiikkeeseen ja sukupuolten epäsymmetrian korjaaminen. Vuoteen 1981 asti yksikään nainen ei ollut KOK: n jäsen, koska päätöksen komitean kokoonpanosta tekivät sen osanottajat, ts. miehiä. Jo vuonna 1999, KOK: n 113 ihmisestä, oli vain 13 naista, ja naiset alkoivat tunnustaa naisurheilua olympialaisissa vuoden 2000 jälkeen, kun Sydneyn olympialaisten urheilijat yrittivät todistaa kykenevänsä kilpailemaan kelvollisesti. Asenne naisurheiluun on edelleen epäselvää, mutta kuitenkin myönteisiä suuntauksia aiheeseen on hahmoteltu.
Valitettavasti negatiivisuutta on tietty osuus. Huolimatta siitä, että KOK: n jäsenten lausuntojen mukaan nykyaikaisen olympialiikkeen päätavoitteena on parantaa eri maiden kansalaisten keskinäistä ymmärrystä, havaitaan päinvastainen suuntaus. Vuonna 1964 olympialaisten aikana pelatun jalkapallo-ottelun aikana tuomarien toiminnasta tyytymättömät fanit aloittivat taistelun, jossa yli 300 ihmistä kuoli ja yli 600 loukkaantui vakavasti. Olympiaideologia, jonka perusta on rakkaus, keskinäinen ymmärrys ja oikeudenmukaisuus, ei aina toimi, ja valitettavasti pelien tuloksista tulee usein tilaisuus vakaviin skandaaleihin. Esimerkki on Salt Lake Cityn olympialaiset.
Ja lopuksi, toinen epämiellyttävä taipumus oli liikkeen liiallinen politisoituminen. Yksittäiset urheilijat tai jopa kokonaiset maat järjestävät boikotteja tai, mikä pahempaa, osoittaa täydellistä epäkunnioitusta, rikkoen todistavasti tapahtuman sääntöjä. Jopa Sotšin vuoden 2014 olympialaiset aiheuttavat paljon kiistoja, ja amerikkalaiset kongressiedustajat tarjoavat jopa Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisen boikotin. Valitettavasti vain harvat poliitikot ymmärtävät, kuinka tuhoisat tällaiset toimet ovat olympialiikkeelle kokonaisuutena.
