Pariisin (Ranska) vuoden 1900 kesäolympialaiset pidettiin 14. toukokuuta - 28. lokakuuta. Ne kestivät yli 5 kuukautta. Tosiasia, että vasikoiden ajoitettiin tapahtuvan samaan aikaan Pariisin tuolloin pidetyn maailmannäyttelyn kanssa. Heihin osallistui 997 urheilijaa, heistä 22 naista 24 maailman maasta. 95 mitalisarjaa pelattiin 18 urheilulajissa.
Kreikkalaiset odottivat, että olympialaiset, kuten muinaisina, pidettäisiin vain Kreikassa. KOK: lla oli kuitenkin asiasta erilainen mielipide. Pierre de Coubertin ehdotti olympialaisten järjestämistä eri maissa. Tunnustuksena ranskalaisen ansioista nykyaikaisten olympialaisten elvyttämisessä seuraavat pelit päätettiin pitää hänen kotimaassaan.
Pariisin peliohjelma on täydennetty sellaisilla urheilulajeilla kuin vesipolo, golf, jousiammunta, vesipolo ja muut.
Naiset osallistuivat myös ensimmäistä kertaa olympialaisiin - golf- ja tenniskilpailuihin. Aikakauden olympialaisten ensimmäinen mestari oli tennispelaaja Charlotte Cooper Englannista.
Ranskalaiset ottivat ensimmäisen sijan epävirallisessa joukkueluokituksessa - 100 mitalia (25-41-34), toisen sijan Yhdysvalloissa - 47 (19-14-14), kolmannen sijan Englannissa - 30 (15-6-9). Pelkästään yleisurheilukilpailuissa asetettiin 14 ennätystä, joista 6 ylitti maailman kilpailut.
Näillä olympialaisilla ei kuitenkaan ollut paljon merkitystä. Avajaisia ja päättäjäisiä ei pidetty, koska pelit olivat eräänlainen lisä kansainväliselle näyttelylle. Myös monia muita olympiaperinteitä ei kunnioitettu.
Tosiasia, että näyttelyn johtaja Alfred Picard piti urheilua "hyödytöntä ja järjetöntä miehitystä". Aluksi hän vastusti OI: n käyttäytymistä. Siitä huolimatta häntä suostutettiin. Ranskan urheilijoiden liiton edustajat ilmoittivat 6. marraskuuta 1898, että vain heidän organisaatiollaan oli oikeus harjoittaa urheilutapahtumia näyttelyssä. KOK ei uskaltanut päästä taisteluun ja luopui oikeudesta.
Helmikuussa 1899 perustettiin uusi komitea järjestämään OI. Picardista tuli sen pää. Hän ja Ranskan kivääriyhdistyksen presidentti Daniel Merillon laativat uuden kilpailuohjelman ja luettelon urheilukentistä. On huomionarvoista, että uusi komitea käytännössä ei käyttänyt sanaa ”olympia”, kutsuen olympialaisia ”näyttelykilpailuiksi” tai “kansainvälisiksi mestaruuskilpailuiksi”. Tuolloin Coubertin oli matkalla, kutsuen urheilijoita eri maista peleihin.
