Saber- ja folio-aitauskilpailut ovat olleet osa kesäolympialaisia vuodesta 1896 lähtien. Vuonna 1900 nykyiseen tieteenalaan lisättiin miekkokilpailu. Naiset alkoivat osallistua miekkailuun olympialaisissa vuonna 1924.
Taistelun toteuttamiseksi miekkailijat tarvitsevat 14 metrin pituisen ja 1, 5 - 2 metrin levyisen radan.
Urheilijat käyttävät kolmen tyyppisiä aseita: miekkaa, tarttujaa tai miekkaa. Portaissa tai räppääjissä pidettävissä kilpailuissa injektioiden lukumäärä on kiinteä, koska tämäntyyppiset aseet lävistyvät. Jos taistelu käydään sabeilla, joka on myös leikkuutapa, niin myös heidän iskujensa lasketaan.
Skazhistyllä on oikeus tehdä injektioita kehon eri osiin. Poikkeuksena on pään takaosa. Samalla tarttuja voi koskettaa vain vartaloa. Jäljelle jääviä injektioita ei lasketa. Toinen ero räppääjiä ja miekkoja käyttävien taistelujen välillä on hyökkäysjärjestys. Miekkailu miekkailu tapahtuu vastustajien välillä synkronisesti, ja miekkailu toimii tietyssä järjestyksessä. Injektio-oikeus siirretään urheilijalta toiselle.
Miekkaille on tärkeää kyetä koordinoimaan toiminta oikein. On välttämätöntä välttää vihollisen hyökkäyksiä, injektioita ja iskuja sekä noudattaa samalla tätä olympialajia koskevia sääntöjä.
Jotta injektiot lasketaan oikein, urheilijat pukeutuvat valkoiseen univormuun. Aseeseen asetetaan puuvillaa kastettu mustekärki. Koskettajan ollessa kosketuksessa mönkijän vaatteisiin, tarttuja, miekka tai miekka jättää jäljennöksen.
Suuri miekkailu urheilijoita kutsutaan "maestro". Saatujen olympiamitalien ennätyksen haltijoiden joukossa voidaan erottaa italialainen Edoardo Manjarotti, joka voitti 13 mitalia vuosina 1936–1960, joista 6 oli kultaa, 5 hopeaa ja 2 pronssia. Unkarilainen urheilija Aladar Gerevich on hiukan jäljessä Manjarotti - hänellä on 10 olympiamitalia, joista 7 kultaa. Naisten mestaruuskisassa italialaiset urheilijat loivat erinomaisesti: Valentina Vezzali ja Giovanna Trillini.
