Vaikka olympialainen peruskirja julistaa painiottelun erottamisen politiikasta, käytännössä tämä periaate ei toimi hyvin. Tämän suuruista julkista tapahtumaa ei voida käyttää globaaliin poliittiseen peliin. Vuonna 1984, joka oli ainoa aika Neuvostoliiton historiassa, poliittisista motiiveista tuli syy sen urheilijoiden osallistumattomuuteen olympialaisissa.
Vuonna 1980 ensimmäistä kertaa ja sen seurauksena kävi ilmi, että ainoat kerran kesäolympialaiset järjestettiin Neuvostoliitossa. Oli aika, jolloin sosialististen ja kapitalististen leirien maiden välinen kylmä sota saavutti suurimman intensiteettinsä, mikä ei voinut vaikuttaa olympialaisiin. Ensimmäisestä tämänsuuruisen urheilutapahtuman järjestämisestä Neuvostoliitossa voi tulla voimakas propagandan pelastaja tässä sodassa, joten vastustajat ryhtyivät ennalta ehkäiseviin toimiin järjestämällä boikotin Moskovan olympialaisista. Virallisella tasolla tästä ajatuksesta keskusteltiin ensin Ison-Britannian parlamentissa, ja tärkeimpänä syynä nimitettiin Neuvostoliiton joukkojen myöhempi tuonti Afganistaniin. Virallisesti 64 valtiota osallistui XXII kesäolympialaisten boikotointiin, vaikka suurin osa niistä meni Moskovan starttiin. Kaikesta tästä tuli tilaisuus, joka neljä vuotta myöhemmin johti siihen, että Neuvostoliiton ryhmä ei ollut mukana seuraavassa kesäolympialaisessa, joka pidettiin Yhdysvalloissa Los Angelesissa.
Siitä, että Neuvostoliiton urheilijat eivät osallistu XXIII-kesäolympialaisten peleihin, ilmoitettiin virallisesti kolme kuukautta ennen niiden alkamista. Välittömät syyt olivat Yhdysvaltojen hallituksen kieltäytyminen antamasta kirjallisia turvallisuustakuita sosialististen maiden urheilijoille. Lisäksi amerikkalaiset eivät päässeet Georgian-aluksen maahan, josta tuli tulla Neuvostoliiton valtuuskunnan kelluva tukikohta. Sitten Yhdysvallat vaati, että luettelo kaikista urheilijoista toimitetaan suurlähetystölle, vaikka olympialaisten sääntöjen mukaan heille ei annettu viisumeja, ja Aeroflotilta evättiin tilauslennot olympialaisten kuljettamista varten.
Sosialistiset maat liittyivät boikottiin, lukuun ottamatta Kiinaa ja Jugoslaavia. Niiden lisäksi boikotoivat omasta aloitteestaan Los Angelesin olympialaisia Iran ja Libya. Vaihtoehtona vuoden 1984 kesäpeleille kuudessa sosialistisessa maassa järjestettiin kilpailut yleisnimellä "Ystävyys-84", joihin osallistui urheilijoita 50 maasta.
