Olympialaiset alettiin järjestää VIII vuosisadalla eKr. antiikin Kreikan alueella Olympian alueella, jota pidettiin tuolloin pyhänä paikkana. Niiden esiintymisestä on olemassa useita legendoja, joista päähahmo on legenda kuningas Ifiten tilanteesta, jota Apollon papinpuoli kehotti pitämään urheilutapahtumia olympiajumalaisten kunniaksi. Sellaista urheilufestivaaleja tarvittiin Kreikan tuolloin repimisen sodan lopettamiseksi. Urheilijoiden ja katsojien turvallisuudesta huolehtiminen, julkisen henkilöstön edustajat pitivät pitkään pelien järjestystä.
Pelit eivät olleet konfliktien paikka, joten tärkein sääntö oli kaikenlainen aseiden kieltäminen kokonaan. Koko Kreikan olympialaisten aikana sovittavien alueiden välillä sovittiin aseleposta.
Toinen perusperiaate oli osallistuvien urheilijoiden rehellisyys. Huolimatta siitä, että antiikin Kreikan kansalaisille tarkoitetut dopingskandaalit eivät olleet tuttuja, jo tuolloin yritettiin lahjua osallistujia tai tuomioita. Urheilija, joka on kiinni sellaisesta epäurheilijallisesta käytöksestä, voidaan johtaa ruumiiseen rangaistukseen tai määrätä suuria sakkoja.
Kuka tahansa vapaasti syntynyt kreikkalainen voi osallistua olympialaisiin, eikä orjia ja muista maista tulevia maahanmuuttajia sallittu kilpailla. On olemassa mielipide, että Aleksanteri Suuren piti todistaa kreikkalainen alkuperänsä voidakseen osallistua kilpailuihin.
Ensimmäiset ja viimeiset olympialaisten päivät olivat omistettu uhrauksille. Jokaisella urheilijalla oli oma suojelusjumala, jonka suosion ja avun hän yritti saada tuomalla lahjoja.
Silloinkin urheilijoiden koulutus ei alkanut ajautua, vaan kulki kaupungin arvostetuimpien kansalaisten tiukassa valvonnassa. Olympialaista edeltävän vuoden aikana urheilijat harjoittelivat ja läpäisivät sitten normit. Voimme sanoa, että antiikin Kreikassa oli maajoukkueen karsinta, jonka seurauksena vahvimmat osallistujat saivat kilpailla. Viimeinen kuukausi ennen olympialaisia, harjoittelu toteutettiin erityisen intensiivisessä tilassa ja kouluttajien valvonnassa.
Peliohjelma laajeni hyvin vähitellen. Aluksi se sisälsi vain yksivaiheisen ajon, ts. 192, 27 m. Vuosien varrella on lisätty uusia urheilulajeja: juokseminen vaiheeseen 2, hyppy, paini ja keula- ja kiekkoheitto, sotavaelluskilpailut.
Urheilija, joka voitti olympialaiset, sai palkinnon laakeriseppeleen ja hänestä tuli yksi kaupungin arvostetuimmista asukkaista. Kolminkertainen mestari voi jopa laittaa patsaan!
Katsojat osallistuivat peleihin ilmaiseksi, mutta jo muinaisessa Hellasissa esiintyi seksuaalista syrjintää. Vain miehet pystyivät tarkkailemaan toimintaa suoraan, kun taas naiset kokivat kuolemantuomion peleihin osallistumisesta. Ainoa poikkeus olivat Demeterin pappeat, jotka saivat palvella jumalatariaan.
Yli 10 vuosisatojen ajan olemassa olleen vuonna 394 A.D. Rooman keisari peruutti olympialaiset, joka istutti aktiivisesti kristillisen uskonnon.
