Ikä vaikuttaa urheilijoiden fyysisten kykyjen paljastamiseen. Urheilullisen muodon huippu saavutetaan noin 20 vuoden iässä, ja sen jälkeen tapahtuu asteittainen lasku. Siitä huolimatta on esimerkkejä sekä hyvin nuorten että hyvin ikääntyneiden urheilijoiden onnistuneesta esiintymisestä.
Olympialaisten historiassa nuorin mestari on ranskalainen Marcel Depaye. Hän voitti kultamitalin Alankomaissa vuonna 1900, toimiessa ruorimiehenä kaksinkertaisessa souttokilpailussa. Edellinen ohjaus oli liian raskas, joten sen korvasi lapsi. Hänen tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta historioitsijoiden mukaan tuolloin oli 8-10 vuotta.
On syytä mainita myös kreikkalainen voimistelija Dimitrios Lundras, josta tuli pronssimitalistina rinnakkaispalloissa vuonna 1896 10-vuotiaana ja 218 päivänä.
Naisten joukossa nuorin olympiakisojen voittaja on luistelija Kim Yoon Mi Etelä-Koreasta. Hän voitti ryhmänsä lyhytkeskuksen viestin 1994 Lillehammerissa.
Tällä hetkellä olympialaisiin osallistumiselle on asetettu selkeät ikärajat, joten nämä olympiavoittajat pysyvät nuorimpana kilpailun historiassa. 14–18-vuotiaille urheilijoille nuoriso-olympialaiset järjestetään erikseen, mutta nuorten kilpailujen voittajalla on oikeus osallistua olympialaisiin yhdessä aikuisten urheilijoiden kanssa.
Jokaiselle olympialajille on olemassa eri ikärajat. Joten esimerkiksi käsipallon pelaajien ei tulisi olla alle 18-vuotiaita ja voimistelijoiden - 16-vuotiaita. Yhdessäkään urheilussa ikäpalkki ei laske alle 14 vuotta. Lontoon 2012 olympialaisissa nuorin mestari oli liettualainen uimari Ruta Meilutite. Hän voitti 100 metrin rintaujuman 15 vuoden iässä ja 133 vuorokauden irtisanomisessa.
