Vaikka useimmat ihmiset yhdistävät jääkiekon ensisijaisesti jään ja kiekon kanssa, tikkuilla ja palloilla pelaaminen niityllä on viihde, jolla on paljon pidempi historia. Viime vuosisatojen Euroopassa tämä peli oli ehkä suosittu vain Englannissa, mutta tämä osoittautui tarpeeksi riittäväksi sisällyttämään se kesäpelien ohjelmaan pian olympialiikkeen elpymisen jälkeen.
Kenttäkiekko esiintyi ensimmäistä kertaa Lontoon IV kesäolympialaisissa. Se oli vuonna 1908, mutta on mahdotonta nimetä tätä kilpailua turnauksen koko merkityksessä kansallisiksi joukkueiksi - siihen osallistui neljä brittijoukkuetta, voittaja Saksan klubi ja ranskalainen joukkue. Neljä brittiläistä osallistujaa sijoitettiin sitten finaalipöydän ylin riville. Seuraavan kerran ruohokiekko sisällytettiin olympiaohjelmaan 8 vuotta myöhemmin, ja se aloitti säännöllisesti osallistumisen siihen kahdeksan vuotta myöhemmin, alkaen 1928 Amsterdamin kesäolympialaisista.
Vanhassa maailmassa tämä urheilulaji alkoi kasvattaa suosiotaan viime vuosisadan puolivälistä lähtien, ja säännölliset Euroopan mestaruuskilpailut aloitettiin vasta vuonna 1971. Intiassa ja Pakistanissa tätä peliä kehitettiin paljon paremmin, mikä selitti kahden Aasian maan määräävän aseman olympiaturnauksissa vuoteen 1988 saakka. 9. - 23. olympialaisessa intialaiset jääkiekkoilijat saivat kultapalkintoja kahdeksan kertaa, kerran hopeaa ja kaksi kertaa pronssia. Tänä aikana pakistanilaiset saivat kolme sarjaa kulta- ja pronssimitalia ja ottivat kerran kolmannen sijan.
Vuodesta 1976 lähtien kenttäkiekkootteluita on pidetty yhä enemmän ruohon niityllä, mutta keinotekoisella turpeella. Tämä tekijä lisäsi vauhtia urheilun kehittämiselle monissa maissa ja vähitellen kielsi Intian ja Pakistanin edut. Vuodesta 1988 lähtien Saksan maajoukkueista on tullut mestarit kolme kertaa, hollantilaiset kaksi kertaa, Australia, Uusi-Seelanti ja Englanti ovat olleet erinomaisia.
Naisten turnaus aloitettiin olympialaisissa vuodesta 1980 lähtien, ja Zimbabwen maajoukkue voitti ensimmäisen olympiavoittajan tittelin. Samana vuonna Neuvostoliiton ainoat miesten ja naisten joukkueet pääsivät mitaliin - molemmista tuli pronssimitalisteja. Venäjän olympialaisten historiassa ei ole kenttäkierrospalkintoja.
